Näkemyksiä ilmastonmuutoksesta

Ilmastonmuutoksen ekologia ja ilmastotavoitteet

Suurin osa ympäristöjärjestöistäkin vähättelee ilmastonmuutoksen vaarallisuutta. Tämä saattaa johtua siitä, että fossiiliteollisuus on organisoinut massiivisen ilmastonmuutoksen kieltämiskampanjan, jonka kritiikin kohteena on Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n näkemys ilmastonmuutoksen ekologiasta. Tässä tilanteessa on haluttu puolustaa IPCC:tä sen sijaan, että oltaisiin lähdetty kritisoimaan sitä toisesta suunnasta – ilmastonmuutoksen vaarallisuuden vähättelystä. Jotkut osat ympäristöliikettä, mukaan lukien useat ilmastotutkijat, ovat kuitenkin näin tehneet ja samalla päätyneet IPCC:n linjaa tiukempiin päästövähennystavoitteisiin. Tätä argumentaatiota on hyvä tuoda esiin – onhan kyse koko ihmiskunnan ja monien muiden lajien tulevaisuudesta. Seuraavassa käydään lyhyesti kolme – väistämättä yksinkertaistettua – näkemystä ilmastonmuutoksen ekologiaan, jotka antavat yleiskuvaa siitä millaista keskustelua käydään.

1. Ilmastonmuutoksen kieltäjien väitteet

Varsinkin verkossa tulee usein vastaan väitteitä, joiden mukaan ilmasto ei ole laisinkaan kuumenemassa, tai mikäli on, että tämä ei ole vaarallista eikä liity millään tavalla ihmistoimintaan vaan johtuu luonnollisista tekijöistä. Jo nyt olemme huomanneet tässä argumentaatiossa ristiriidan: samat henkilöt voivat väittää että ilmasto ei ole kuumentunut, tai että se on kuumentunut, mutta kuumentuminen johtuu luonnollisista tekijöistä.

Ilmastonmuutoksen kieltäminen on osa pidempää perinnettä, jossa tietyt yritykset ja näiden etua ajavat tahot (vastaavasti autoritaarivasemmistolaisissa maissa hallitsevat puolueet) ovat yrittäneet kiistää ympäristö- tai terveysongelmien olemassaolon, koska näiden ongelmien tunnustaminen olisi uhannut heidän tärkeintä päämääräänsä: rahallisen voiton tekemistä osakkeenomistajille (autoritaarisissa maissa vallan ja materiaalisen elintason tavoittelua).

Jotkut ilmastonmuutoksen kieltäjät, kuten Fred Singer, siirtyivät tupakkateollisuuden palveluksesta fossiiliteollisuuden palkkalistoille kiistämään ilmastonmuutosta, kun ilmastotietoisuuden nousu alkoi kanavoitua poliittisiksi vaatimuksiksi, jotka olisivat uhanneet fossiiliteollisuuden voittoja. He tiesivät mitä tekivät – olivathan he masinoineet jo pitkään tupakkateollisuudelle kampanjaa, joka pyrki kiistämään tupakanpolton ja keuhkosyövän yhteyden.

Lisätietoa:

Smoke, Mirrors & Hot Air – How ExxonMobil Uses Big Tobacco’s Tactics to Manufacture Uncertainty on Climate Science (Union of Concerned Scientists, January 2007)

Environmental History Timeline

Hoggan, James ja Richard Littlemore (2009): Climate Cover-Up (Greystone)

Oreskes, Naomi (2010): Merchants of Doubt (Bloomsbury) pdf, äänikirja
Ilmastonmuutoksen kieltäjät onnistuvat vaikuttamaan yleiseen tietoisuuteen, koska ilmastonmuutos on monimutkainen asia, ja tietämättömälle täysin perättömätkin argumentit menevät todesta sekä siksi, että heillä on erittäin mittavat resurssit joiden avulla he voivat levittää valheitaan valtavalla volyymillä ja kommunikaation ammattilaisten, kuten PR-toimistojen avustuksella. Fossiiliteollisuus on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista teollisuudenaloista.

Itse argumentteja on lukuisia, ja ne on jo analysoitu tyhjentävästi. Seuraavista linkeistä löytyy tietoa väite väitteeltä:

Skeptiset argumentit ja mitä tiede sanoo (Skeptical Science)

Itse asiassa monet skeptikkoargumentit olivat käytössä tiedeyhteisössä sata vuotta sitten, mutta sittemmin todettu vääriksi. Loistava ja laaja, jatkuvasti päivitettävä esitys ilmastotutkimuksen historiasta:

Weart, Spencer (2011): The Discovery of Global Warming (American Institute of Physics)

2. “Virallinen linja”: Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) näkemys

Vaikka IPCC:n neljäs arviointiraportti onkin vähättelevä, on sen ensimmäisessä ekologiaa käsittelevässä osassa perusasiat selkeästi esitetty. Tuhatsivuisen lukisi tosin mieluummin paperilta, ja ihmetyttääkin miksi sitä on hyvin harvoissa suomalaisissa kirjastoissa.

IPCC:n neljännen arviointiraportin yhteenvedot suomeksi (IPCC, 2007) Katso erityisesti ”Ilmastonmuutos 2007: Osa 1 – Luonnontieteellinen perusta. Yhteenveto päätöksentekijöille

Raportin ekologiaa käsittelevä osio kokonaisuudessaan:
IPCC (2007): Climate Change 2007: The Physical Science Basis (Cambridge University Press, 1009 sivua)

Katso myös:

Kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutos (Ilmasto.org)

3. Ilmastotutkijoiden viimeisimmät näkemykset

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n viimeisin raportti on vuodelta 2007, ja sitä pidetään monien ilmastotutkijoiden ja asiantuntijoiden keskuudessa vanhentuneena ja vähättelevänä, vaikka se ennustaakin että ilmasto saattaa lämmetä jopa kuudella asteella vuoteen 2100 mennessä. Vähättelysyytökset johtuvat pääasiassa siitä, että raportissa jätetään erittäin vähälle huomiolle niin sanotut hitaat takaisinkytkennät, esimerkiksi jäätiköiden sulamisen aiheuttama heijastuvuuden muutos, maaperästä ja merten pohjasta lämmetessä vapautuva metaani sekä merien ja maaperän kasvihuonekaasunielujen kääntyminen kasvihuonekaasujen lähteiksi lämpötilojen noustessa. Nämä palauteilmiöt saattavat aiheuttaa erittäin nopeita ja pitkäaikaisia “ilmastoloikkia” IPCC:n ennustaman hitaan ja tasaisen lämpenemisen sijaan.

Kun pohjoinen napajää sulaa, paljastuu alta tumma merenpinta, joka imee itseensä huomattavasti jäätä enemmän lämpöä. Syntyy itse itseään voimistava järjestelmä, joka lämmittää pohjoista napa-aluetta ja sen lähiseutuja (Lawrence et al 2008). Merten pohjissa ja pohjoisten ikirouta-alueiden maaperissä on varastoituneena valtavat määrät metaania, joka pääsee purkautumaan ilmakehään kun merenpohja ja maa lämpenevät (Westbrook et al 2009, Shakhova et al 2010, Mastepanov et al 2008). Tämä on jo alkanut ja kuumentaa ilmastoa entisestään. Mikäli tämä prosessi pääsee kunnolla käyntiin, on ihmiskunnan peli pelattu (Pearce 2009, Taalas 2009). IPCC:n arviot pohjoisen napajään sulamisesta sen vuoden 2007 raportissa ovat pahasti alakanttiin. Samana vuonna, kun raportti julkaistiin, 2007, pohjoinen napajää suli ennätyspieneksi, reilusti alle 5 miljoonan neliökilometrin. IPCC:n pahimman skenaarion mukaan näin paha sulaminen olisi voinut tapahtua vasta vuosien 2025-2030 tienoilla. Parhaan arvion mukaan vuonna 2007 mitattu sulaminen odotettiin tapahtuvan vuonna 2050, ja optimistisimman skenaarion mukaan vuonna 2007 koettua sulamista ei olisi pitänyt tapahtua vuoteen 2100 mennessä (Sommerkorn ja muut 2009, s. 8)!

Mitä tulee merenpinnan nousuun, on IPCC vuoden 2007 raportissaan suorastaan skitsofreeninen. Toisaalla se sanoo, ettei merenpinnan nousun ennusteelle voida asettaa ylärajaa, koska hitaita takaisinkytkentöjä ja toisaalta tiettyjä nopeita jäätiköiden sulamismekanismeja ei ymmärretä kunnolla. Silti se kuitenkin samassa raportissaan asettaa arvioiduksi ylärajaksi naurettavan alhaisen 59 senttiä vuoteen 2100 mennessä. Kesäaikaisen pohjoisen napajään se arvioi olevan sula aikaisintaan vuosisadan loppupuolella.

Merenpinta on kuitenkin noussut nopeammin kuin IPCC:n pahimmissa skenaarioissa, koska IPCC ei ottanut arvioissaan huomioon “nopeita dynaamisia muutoksia Grönlannin ja Antarktiksen jään virtauksissa” (Overpeck ja Weiss, 2009). Yksi mekanismi, jota IPCC ei osannut ennustaa, on sulamisvesien porautuminen koko parin kilometrin paksuisen Grönlannin jäätikön läpi (Climate Code Red). Tämä nopeuttaa sulamista, sillä veden ei tarvitse virrata merelle jäätikön päällä, ja mantereen ja jäätikön väliin kertyvästä vedestä tulee voiteluainetta (Bell 2008). Antarktiksella jäätikkö on sulanut alapinnaltaan niin, että lämmintä vettä pääsee tunkeutumaan syvälle jäätikön alle kiihdyttäen sulamista (Spratt 2010, Pelto 2009). Myös jäätiköille kertynyt noki, joka sulaessa kerääntyy pinnalle, kiihdyttää sulamista entisestään (Xu ja muut, 2009). Tunnetun ilmastotutkijan James Hansenin mielestä viiden metrin merenpinnan nousu tämän vuosisadan aikana on todennäköinen, ellei päästöjä minimoida pikavauhtia (Hansen 2007).

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *