Vastine Raahen Seudun Hyökyaallon leiriä käsittelevään artikkeliin 3.9.

Vastine Raahen Seudun Hyökyaallon leiriä käsittelevään artikkeliin 3.9.2015

Raahen Seutu julkaisi 3.9. Hanhikivellä pidettävää Hyökyaallon leiriä koskevan artikkelin. Artikkelissa käsitellään 29.8. Hyökyaallon blogissa julkaistua kirjoitusta, jossa kerrotaan Arlian vartijoiden ottaneen väkivaltaisesti ja mielivaltaisesti kiinni kaksi leiriläistä aikaisin saman päivän aamuna. Toimittaja Juha Honkala on haastatellut Oulun poliisilaitoksen valvonta- ja hälytysyksikön johtajaa Arto Nuotiota sekä vartiointiliike Arlian toimitusjohtajaa Esa Ylisirniötä. Lehden kuvaaja kävi kuvaamassa leirin portilla, mutta Hyökyaallon näkemystä tapahtumista ei kysytty. Artikkelissa Autio väittää blogissa kuvattua pahoinpitelyä liioitteluksi ja toimittaja Honkala itse kutsuu kirjoitusta “potaskaksi” ja “perättömäksi nettikirjoitteluksi”.

Blogissa kuvatusta pahoinpitelystä ja mielivaltaisesta kiinniotosta on tehty rikosilmoitus, jonka tutkiminen lienee vasta aluillaan. Emme ymmärrä miten ilmeisesti tapausta tuntematon poliisi voi tässä vaiheessa väittää syytettä “vähintäänkin liioitelluksi”. Hyökyaallolla ei ole tarvetta levittää vartijoista perättömiä väitteitä. Leiri vastustaa ensijaisesti Fennovoiman toimintaa alueella, ei vartiointiliikettä, mutta kun vartijat pyrkivät ahdistelemaan leiriä mielivaltaisella väkivallalla asia tuodaan julkisuuteen. Näin tullaan toimimaan myös jatkossa.

Hämmästelemme poliisin ja Raahen Seudun tapaa tukea Fennovoiman työmaan vartijoiden näkemystä tapahtumista. Sekä poliisin että median tovoisi toimivan puolueettomasti, eikä puolustavan yksipuolisesti suuryhtiön etua. Alueella ei ole toistaiseksi lainvoimaista liikkumiskieltoa, eikä asiaa muuta se, että alue on aidattu. Jokainen kiinnotto alueella oleskelun vuoksi on perusteeton ja toteuttaa ainoastaan Fennovoiman rakentamisjohtaja Jouni Sipiläisen henkilökohtaista tahtoa. Leiriä tullaan jatkamaan niin kauan kun se on mahdollista.

Fennovoima-Rosatom: missä mennään & miksi olisi syytä tulla kylään – juuri nyt

Vain naivi sinisilmä uskoisi yleistilanteen olevan sattumaa. Byrokraattinen kaaos, ristiriitaiset viestit, bluffikorttien heiluttelu kuin parhaassakin pokeriturnauksessa ja yleinen uhkailu ovat tietenkin Fennovoima-Rosatomin keinoja yrittää pelata omaan pussiinsa. Se, mikä tämän itämaiden Hydran tapauksessa on totta ja mikä ei – mahtavatko tietää enää itsekään? Rosatomin rahoittaessa – Fennovoiman oman ilmoituksen mukaan – ainakin 75% koko projektista on helppo valistuneesti arvella, että ainakin Fennovoiman väki soittanee jo kakkosviulua hankkeessa, joka joskus oli sen oma.

Lyhyesti: portit ovat kiinni. Fennovoima-Rosatomin vartijat leikkivät työskentelevänsä Pyhäjoen sijaan Tshetsheniassa. Vielä pintansa pitävien mökkiläisten maat joko pakkolunastetaan pian – tai sitten ei. Ainakin heille on kerrottu, ettei mökeille enää ole asiaa ja ilmoitellaan, kun sopii hakea tavarat. Leiri on voimissaan. Työkoneilla on yhä kiva kiipeillä. Hanhikivenniemi on oikein mukava paikka. Nyt saattaisi olla syytä hakeutua paikalle entistä suuremmalla pääluvulla. Miten ois?

Pidemmin:
Leirialueella otti ja tapahtui 25.elokuuta yksi kiinniotto. Joukko Fennovoima-Rosatomin mittatikkumiehiä, vartiointiliike Arlian vartijoita sekä poliisipartio saapasteli paitsi leirialueelle, myös jakokunnan mökkien tiluksille. Hassuksi asian teki, ettei Fennovoima edelleenkään omistanut neliötäkään mittomiensa mökkien alueista. Kun tunkeutujilta kyseltiin lupia tai syitä tulla Fennovoiman asioilla yksityisalueelle, ilmoitettiin kyselijöille hyökkäävään sävyyn että jolleivät nämä lopeta ja mene kauemmas, tulee kiinniotto. Kyseessä ei ollut ihan ensimmäinen kerta, kun Fennovoima hieman vetää mutkia suoriksi ja unohtaa itsekin tietävänsä, kenet ja minne on asioilleen lähettänyt.

Kuulemistilaisuus koskien jäljelläolevia mökkimaita peruttiin syytä ilmoittamatta. Mökkiläiset ovat ymmärettävistä syistä melko harmissaan.

Raahelaisen vartiointiliike Arlian vartijat ovat joko ottaneet vastaan astetta epävirallisempia komentoja tai ryhtyneet ramboilemaan ihan yksityishenkilöinä.

Liikkumiskielto ydinvoimalatontiksi aiotulla alueella ei vieläkään ole voimassa. Kiitos tietoimikunnan edustajan kyvyttömyyden lukea Fennovoiman allekirjoittamaksi tuomaa rätinkiä, on Fennovoima-Rosatomille “vahingossa” myönnetty valtuudet sulkea aitaamansa niemennokan portit. Kulunvalvontaan sillä sen sijaan ei ole oikeutta. Samaten puuttuvat valtuudet poistaa tavattaessä väkeä muualta kuin varsinaiselta työmaa-alueelta. Fennovoiman hienot lupaukset turistien vapaasta kulusta Hanhikiven lohkareelle on toimistossa unohdettu tyystin.

Kulku alueelle on yhä helppoa, mutta yhteydenotto ympäristöleirin väkeen ennen saapumista on suotavaa: sitä kautta saat parhaat vinkit reittejä ja aikatauluja koskien ja varmistat, että mikäli Arlian ninjat kidnappaavat sinut Siperiaan, tietää joku ihmetellä jollei kulkijaa kuulu perille asti.

Häätö vai ei?
Jos Hanhikiven alue myydään tai pakkolunastetaan Fennovoima-Rosatomille, siitä tulee yhtiökaksikolle vapaata riistaa. Tasavallassa, jossa keskiverrosta mökkitonttikaupasta venäläiseen siviiliomistukseen tapaa nousta kokonaisia keskustelupalstoja ja maanpuolustusaiheisiin keskittyviä julkaisuja alleen hautaavia keskustelutsunameja on hämmästyttävää, että kokonaisen mökkiniemen pakkolunastus ydinaseisiin erikoistuneelle venäläiselle valtionfirmalle näyttäytyy hyvänäkin liiketoimena – mutta ehkäpä tämä aidosti vastaa Pyhäjoen kunnanisien käsitystä niin muodikkaasta innovoinnista?

Saattaa olla, että spetsnazeilla ja muilla pienillä vihreillä miehillä piisaa yhä tekemistä muillakin niemimailla kuin Hanhikivellä, mutta häätötoimiin vasalleiksi löytyneen tarvittaessa myös Suomen tasavallan kansallisita poliisivoimaa.

Kesäsäät ovat oikein mukavat täälläpäin. Kaikkea löytyy: aurinkoa, aktiviteetteja ja kansainvälistä tunnelmaa. Tule ja lunasta t-paitamyymälästä muisto ja todistuskappale sijainnista Suomen ulkopolitiikan kuumimman kivikauden keskiössä!

Arlian vartijat itämaisissa tunnelmissa: oman käden oikeutta Hanhikivenniemellä

Perjantain ja lauantain välisenä yönä 28.elokuuta Hanhikivellä tapahtui kaksi kiinniottoa noin kello 4:30.

Kolme raahelaisen vartiointiliike Arlian vartijaa tunkeutui leirin portista puukkoa apunaan käyttäen. Hanhikivenniemen alueen osin sulkevan aidan portit on suljettu 27.elokuuta alkaen, mutta liikkumiskieltolupa alueella ei ole vieläkään astunut voimaan. Tästä pikkuseikasta piittaamatta vartijat yrittivät käskyttää leirin portilta tapaamiaan henkilöitä asettamaan kätensä käsiraudoitettaviksi ja seuraamaan vartijoita.

Ensimmäisellä yrityksellä Arlian yön ninjojen yritys meni puihin: leirin portilta tavattu henkilö poistui paikalta eivätkä Arlian ninjat syystä tai toisesta seuranneet tätä metsän pimentoon. Toisella yrityksellä samat kolme yön ninjaa kokivat ilmeisesti rohkaistuneensa riittämiin ja kävivät suoraviivaisesti käsiksi leirialueen portilta tapaamistaan henkilöistä pienikokoisempaan. Paikalle jalan saapuneet vartijat lähtivät raahaamaan saalistaan kohti työmaa-aluetta pääsemättä kuitenkaan kymmentä metriä kauemmas leirin portilta: tottakai metakka sai muun leiriväen nopeasti paikalle ja puuttumaan tapahtumien kulkuun.

Arlian urheat vartijat eivät suostuneet näyttämään vartijakorttejaan edes poliisin saavuttua paikalle. Yksi vartijoista ärsyyntyi silminnähden kuvatuksi tulemasesta ja joitakin minuutteja ennen poliisin saapumista hyökkäsi kuvaajan kimppuun, tarkoituksenaan mitä ilmeisimmin yrittää ottaa kamera haltuunsa. Kameraa havitellut vartija paiskoi kuvaajaa pitkin soratietä, kuristi ja veti hiuksista, vaikkei kyseinen henkilö vastustellut, jollei sellaiseksi lasketa esimerkiksi pään alueen tai kameran suojaamista. Poliisin saapuessa kuvaaja pyrki aktiivisesti kohti poliisia, huutaen näitä tulemaan apuun.

Molemmat kiinniotetut henkilöt sullottiin poliisimaijaan melko väkivaltaisesti. Kysyttäessä poliisi kertoi vartijoiden version tapahtumista olevan se, että kiinniotetut oltiin tavattu työmaa-alueelta, heitä oli kehoitettu poistumaan ja kun ei oltu toteltu, otettu kiinni. Mielenkiintoiseksi tarinan tekee tapahtumien sijainti: lähimmät työkoneet sekä itse työmaa-alue sijaitsevat kaukana niemennokan leiristä, jonka välittömässä lähdeisyydessä on tällä hetkellä pelkkää tyhjää hakkuuaukeaa. Miksi Arlian vartiapartio olisi ollut liikkella a) jalan, b) alueella jolla ei ole mitään vartioitavaa sekä c) miksi yhtäkään hippiä kiinnostaisi vaellella aamuyöstä tyhjällä hakkuuaukealla?

Spekuloida voi sillä, oliko Arlian ninjapartion aie kantaa saaliinsa koko kilometrin matka työkoneiden yöparkille, soittaa poliisi vasta sitten ja syyttää “kiinniotettua” vaikkapa sabotaasin yrityksestä?

Niin tai näin: terveisiä täältä venäläisen virkakulttuurin parista. Spekuloida voidaan silläkin, onko Fennovoima-Rosatom ohjeistanut pikku vasallinsa käyttämään kyseenalaisia keinoja ympäristöleirin asukkaiden pelottelemiseksi tai leirin tyhjentämiseksi vai onko kyseessä muutaman vartijan henkilökohtainen projekti. Kotimaassaanhan Rosatom on varmaankin tottunut hoitamaan asiansa parhaaksi katsomillaan tavoilla – ja tämän on varmasti huomannut 22 vuoden Venäjällä kerryttämänsä työkokemuksensa kautta myös Fennovoima-Rosatomin rakentamisjohtaja Jouni Sipiläinen?

Fennovoima-Rosatom ei vieläkään ole saanut ydinvoimalalleen rakennuslupaa. Sillä ei vieläkään ole esittää esimerkiksi ydinvoimalain edellyttämää suunnitelmaa siitä, mihin se olisi ajatellut projektinsa ydinjätteen sijoittaa. Se ei vieläkään ole saanut tragikomediaprojektiaan edes pisteeseen, jossa Hanhikivenniemen olisi voinut edes nimellisesti rajata työmaa-alueeksi ja saada lailliset perusteet protestileirin häätöön.

Liekö niin, että Fennovoima-Rosatomin toimistolla alkaa pipo kiristää siihen malliin, että pitää kokeilla jo moisiakin konsteja?

Rosatom juhlistaa vuosipäiväänsä kopiolla Venäjän kuuluisimmasta vetypommista

Rosatom, Fennovoiman ydinvoimalahankkeen päärahoittaja ja ainoa laitetoimittaja, juhlistaa 70-vuotissyntymäpäiviään esittelemällä tuotevalikoimansa yhdensorttista huippua. Merkkipäivänsä kunniaksi suuryhtymä rakentaa pikkutarkan – joskin räjäytyskäyttöön kelpaamattoman – replikan eli kopion kuuluisimmasta pommistaan, vetypommi Tsar Bombasta.

Moskovaan koottava näyttely on aikataulutettu pidettäväksi 1.-29.syyskuuta 2015. Näyttelyn järjestäjä ja isännöivä taho on Rosatom. Ydinyhtiön edustajan ilmoituksen mukaan näyttelyn kruununjalokivi on replika Tsar Bombasta, lokakuussa 1961 Novaja Zemljan saaristossa räjäytetystä 50 megatonnin vetypommista. Pommista kerrotaan suunnitellun jopa 100 megatonnin tehoista pikku jyskyä, mutta tehoa päätettiin riskitekijöiden vuoksi rajoittaa: pelättiin siitä aiheutuvan radioaktiivisen laskeuman olleen suunnaton ja levinneen liiaksi Neuvostoliiton kotikentälle. Pommin kehittelytyön historia seurailee asevarustelun tuttua logiikkaa: 1961 Nikita Hruštšovilta, Neuvostoliiton silloiselta presidentiltä, kävi käsky rakentaa “ennennäkemättömän voimakas” ydinpommi, joka olisi tehokkaampi kuin yksikään Yhdysvaltain siihen mennessä tuottama ydinase. Rosatom noudatti tilausta pikkutarkasti, kaksinkertaistaen tsaaripomminsa tehon uraani-238 -kuorella.

Rosatomin into esitellä osaamisensa hedelmiä ei ole erityisen kummallinen juttu. Noin 40% yhtiön työntekijöistä työskentelee ydinaseiden parissa – eikä Rosatom muutenkaan ole aivan tavallinen valtionyhtiö. Virallisesti se on osa Venäjän valtion korporaatiota, jonka alle vuonna 2007 yhdistettiin silloinen Venäjän ydinenergiavirasto sekä valtion ydinenergiaomistuksia hallinnoiva Atomenergoprom -osakeyhtiö.

Teknologia kehittyy ja kehittyessään kehittyy. Kukaties Fennovoiman päärahoittaja ja läheinen liikekumppani tuottaa taidonnäytteensä kiertueelle myös Fennovoiman Pyhäjoen toimistotiloihin?

Merimatti merta häiriköimässä: Fennovoima möyrii Hanhikiven rantavesissä

mm1

23. elokuuta, aurinkoisen päivän koittaessa, huomattiin Hanhikivenniemellä jälleen Kalajoella sijaitsevan Sara-Boatin isännöimän Arska -nimisen hinaajan olevan jälleen merellä rannikkoviivan välittömässä läheisyydessä. Katsoimme tarkemmin ja huomasimme, että Arskalla on jälleen mukanaan uusi kaveri. Sen kaverin nimi oli Merimatti. Merimatti oli lautta, jonka selässä kasvaa kaivinkone. Lautalla oli kaksi työntekijää.

mm2
Joukko ympäristöleiriläisiä lähti tutkimaan parivaljakon touhuja tarkemmin soutuveneen avulla. Merimatti ja kaivinkone mylläsivät merenpohjaa kaivinkoneen kauhalla, ja kauhasta otettiin myös jonkinlaisia pohjanäytteitä. Leiriläiset ilmoittivat, ettei työskentely ole turvallista, kun lautan välittömässä läheisyydessä on pienvene: ihan siltä varalta, että tämä olisi lautan henkilöstöltä päässyt työn tuoksinassa unohtumaan. Lautan työntekijät eivät välittäneet ilmoituksesta, vaan kaivinkone jatkoi työskentelyään.

mm3
Kaivinkoneen liikkuessa koko lautta liikkui nopein, arvaamattomin liikkein. Soutuveneen kannalta työskentelyn jatkaminen vaikutti erittäin vaaralliselta, sillä lautan osuma soutuveneeseen näytti todennäköiseltä, vaikka turvaetäisyys pyrittiin pitämään suurena.

mm5
Kun työskentelyn vaarallisuudesta mainittiin, kaivinkoneen kuljettaja nousi kaivinkoneen kyydistä ja uhkasi heittää leiriläisiä metallisella ankkurilla. Myöhemmin sama työntekijä haastoi klassisilla sormenheilautuksilla leiriläisiä kamppailemaan kanssaan. Tässä vaiheessa lautan toinen työntekijä puuttui peliin ja kehotti uhkailijaa rauhoittumaan.

mm4
Lautan työskentelyä pyrittiin keskeyttämään kahdesti. Kävi kuitenkin ilmi, ettei välitön vaaran tuottaminen tai ympäristön turmeleminen ollut heidän mielestään riittävä syy edes pieneen työn seisautukseen.

Täysin uusi tuttavuus Meri-Matti ei Hanhikiven rantavesissä ole. Aiemmin tänä vuonna samainen alus on blokattu mylläystoimistaan joidenkin tuntien ajaksi. Sillä kertaa kaivinkonetta käytellyt työntekijä kapinoi pomonsa käskytystä vastaan kieltäytyen kaivamasta pikku soutuveneen vierestä. Tilanne päättyi merivartioston hinatessa soutuveneen perin vauhdikkaasti satamaan ja soutajia odottavaan valtion miekkataksiin. Tällä kertaa kaivurin puikoissa on joko ollut nöyrempi konekuski – tai sitten Fennovoim-Rosatom on ehtinyt ilmoittaa riittävän selkeästi, ettei tällä työmaalla enää noudeta näissä raksa- ja turvallisuusmääräysasioissa suomalaisia pykäliä tai käytänteitä, vaan mennään tässäkin jonkun muun toimintakulttuurin mukaan: töitä täytyy jatkaa häiriöistä ja riskeistä riippumatta.

Uutta tämäkään mentaliteetti ei ole. Samaa venäläisen virkakulttuurin makua on komento- ja kommenttiketjun rakenteessa sekä muidenkin alusten liikennöintitavassa. Niistä voit lukea lisää edellisiä yliajoleikkiesimerkkejä sekä Fennovoima-Rosatomin vasalleilleen suuntaamaa kommentointikoulutusta käsittelevästä bloggauksesta.

Tervetuloa venetsialaisiin Hanhikivenniemelle

PERJANTAINA 28.8. KLO 14 ETEENPÄIN.

06010531-rantakallio-lahti-960

Terveisiä Hanhikivenniemen protestileiriltä! Hanhikivenniemellä ei ole vielä ydinvoimalaa; kaikki on siis vielä mahdollista.

Revontulia katsellessamme pohdimme yhteisiä keinoja, miten kamppailu jatkuu ydinvoimalahankeen kaatamiseksi.

Hankkeen kerrotaan olevan demokraattisen päätöksenteon tulosta. Kuitenkin puolet suomen väestöstä vastustaa fennovoiman ydinvoimalan rakentamista. Päätöksenteko hankkeen ympärillä on ollut kaikkea muuta kuin avointa.

Hankkeen alta on jo nyt tuhottu merkittävät alueet suojeltua, luontoarvoiltaan korvaamatonta ympäristöä. Suuri osa hankkeen töistä on luokiteltavissa ympäristörikoksiksi, sillä ne on tehty ilman lain vaatimia lupia.

Lisäksi lähialueen asukkaiden tärkeät elinympäristöt, maisemat ja ajanviettopaikat ovat pakkolunastusuhan alla.

Nyt on tärkeä aika vaikuttaa, jotta lopullinen alueen tuhoaminen saadaan pysäytettyä.

Vaikeina aikoina on tärkeä muistaa, että vastaavia järkyttäviä projekteja on kaadettu yksilöiden yhteistoiminnan avulla.

Siksi kutsumme teidät 28.8 klo 14 Hanhikivenniemelle ideoimaan, mitä voimme yhdessä tehdä. Kamppailu ei ole vielä ohi. Tervetuloa kauniille rannalle nauttimaan luonnonkauniista ympäristöstä, kokosta sekä yhteisöllisestä ilmapiiristä. Ilta on vapaa vapaalle seurustelulle!

Kun nimilistat ja someraivo eivät kanna: fotoreportaasi Hanhikiven elokuisista tuhotöistä

4
Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalahanke jaksaa herättää kriittisiä kommentaareja. Somessa kiertää Putinin bulvaaneja, YYA-ministereitä ja 50-luvulle juuttuneita ydininsinöörejä pilkkaavia meemejä, printtipuolella kettuilee pilapiirtäjä jos toinenkin ja järjestö poikineen kerää nimilistaa hidastamaan rakennustöitä, takomaan Työ- ja elinkeinoministeriön Moskovassa juotettuihin päihin edes hitunen 21. vuosisadan tuulta ja mitä näitä nyt oli. Ja kehuja – niitä on Hyökyaallon protestileirin suuntaan satanut niin, että miltei punastumaan pistää.

Vaan arvatkaas mitä? Mikään niistä ei ole riittänyt sellaisenaan hidastamaan hetkeksikään sitä tuhotyötä, joka päivittäin jatkaa etenemistään. Kirjoittajamme eivät halua kettuilla – kenellekään. Eivät väheksyä symboliikkaa tai tuntea epätoivoa hassujen kuvien sijaistoimintomaisen levityksen äärellä. Eivät sen enempää kuin senkään suhteen, miten Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalahankkeesta muodostui Fortumin ja Outokummun, kahden valtiojohtoisen yhtiön, mukaankiristämisen myötä käytännössä kahden valtion välinen valtiorahoitteinen projekti, joille Talvivaaran tarjoaman esimerkin mukaisesti on valtionkassan piikki auki, nyt ja aina.

Haluamme vain muistuttaa, ettei kissakaan silkalla kiitoksella elä. Että reaalimaailmassa vain teot lasketaan. Sanovat, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tiedä häntä. Mutta testataan.

Hanhikivenniemi, 18.elokuuta:
2
Nimilistankeruun ja meemipommituksen jälkeinen todellisuus, 18.elokuuta:
3
Maisematyölupa in action, 18.elokuuta:
5
Tältä näyttää vielä jokunen kohta. Ollaan Fennovoima-Rosatomin hallinnoimalla pläntillä, ei jakokunnan tai muun vastaanhankaavan yksityisomistajan mailla. 18.elokuuta:
7
Samalta näytti tämäkin kohta vielä tovi sitten. Ei näytä enää. 18. elokuuta:
8
Söpöä metsää. Vielä tovin. Ollaan Fennovoima-Rosatomin hallinnoimalla pläntillä, ei jakokunnan tai muun vastaanhankaavan yksityisomistajan mailla. 18.elokuuta:
6
Arvatkaas miltä tämä pläntti näytti tovi sitten? No, ihan sama. Tältä se nyt kuitenkin näyttää. 18. elokuuta:
foto_no_exif(4)
Tarttis varmaan tehdä jotain?

Onko perheessä tai sosiaalisissa ympyröissä tahoja, joilta yhä löytyy Lassila & Tikanojan kanssa solmittuja metsäpuolen sopimuksia tai roskisdiilejä? No sanokaapas ne irti ja ottakaa kilpailijalta parempi diili. Sana kiertää, että näin on tehnyt jo melko moni. Metsäpuolella se jo vähän kirpaiseekin.

Mistä juoksee sähkö kotitalouteen? Eroa Fortumista tarjoaa kelpo vaihtoehtoja.

Onko hinku tehdä ja tulla hirmuinen, mutta mahdollisuudet tehdä se ihan aikuisten oikeasti rajatut tai poissuljetut? Sanat lämmittävät, mutta silkalla valuutalla maksaa myös sakkoja sun muita juoksevia kuluja.

Eiväthän ne siitä tuon taivaallista välitä, mutta vinkkejä Työ- ja elinkeinoministeriön seuraavaa Moskovanmatkaa varten voi aina tarjoilla.

Tai sitten voit tehdä – jotakin muuta. Esimerkiksi pakata repun Kehä III:n ulkopuolelle suuntautuvalle aktiivimatkalle. Täällä sitä lääniä riittää. Taivaan ohella vain mielikuvitus on rajana. Utopia on uusi mahdollisuus. Nenä irti näyttöpäätteestä ja liikenteeseen.

Rauli Badding Somerjoen vanhaa kappaletta siteerataksemme: “Tehkää pieniä tekoja – Tehkää suuria tekoja – Mutta tehkää jotakin!”

"Tämä projekti haisee!" – hapansilakkaa, Fennovoima, hapansilakkaa

lounas3
13. elokuuta Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalatontikseen havittelemalla työmaalla järjestettiin astetta värikkäämpi lounaskattaus. Raiskiolla koheltaneilla työntekijöillä oli liian kiire tietyömaan ja muiden tuhotöidensä pariin eivätkä he näin ollen lukuisista kutsuista huolimatta ehtineet herkkupöytään edes hetkeksi istahtataa. Kiitokseksi vielä usuttivat virkavallan catering-porukan kimppuun. On kyllä jengillä pokkaa!

lounas2
Tai kukaties kyse oli puhtaasta kulttuurierosta ja sellaisten synnyttämistä väärinkäsityksistä? Samovaarissa kypsytellyn teen, venäläisen yläluokan perinneherkun sammenmädin tai edes vodkan sijaan tarjolla kun oli länsinaapuri Ruotsin kansallista erikoisuutta – hapansilakkaa.

lounas1
Ympäristökysymyksistä huolestuneet aktivistit sekä aseteollisuuden haaroista erityisesti ydinaseista huolestuneet antimilitaristit kun tahtoivat muistuttaa suomalaisten valtiojohtoisten yhtiöiden – Fortum etunenässä – sekä venäläisen ydinase- sekä energiajätti Rosatomin projektissa olevan jotakin mätää kuin Hamletin Tanskanmaalla konsanaan – mitä nyt vain hapansilakan kaltaisisa bioaseista poiketen se mätä ei maadukaan aivan sivutuotteetta, ilmaiseksi saatika parissa viikossa.

Hiroshiman muistopäivä: Rosatomin ja Fennovoiman yhteispanos ydinaseteollisuudelle

hiroshima
Hiroshima. Nagasaki. 6. elokuuta 1945 tappoi Hiroshimaan pudotettu, Little Boyksi ristitty ydinpommi noin 75 000 ihmistä. Uraani-235-isotooppilla tankattu Little Boy oli aikansa prototyyppi: vastaavaa pommia ei oltu ennen testattukaan. 9. elokuuta 1945 pudotettiin Nagasakin kaupunkiin Fat Maniksi ristitty plutoniumpohjainen imploosiopommi. Uusimpien tutkimusten mukaan Nagasakissa kuoli 87 000 henkeä.

foto_no_exif(2)
Hiroshiman ja Nagasakin muistopäivän ja ydinhulluuden uhrien muistoa kunniottaakseen ympäristöaktivistit sekä antimilitaristit blokkasivat Fennovoiman Pyhäjoen toimiston lastenrattaineen ja ydinkaksosineen 10. elokuuta klo 8.45 alkaen: muistuttavathan kaksoset Little Boy ja Fat Man ydinvoiman ja joukkotuhoaseiden epäpyhästä liitosta.

foto_no_exif
Blokkaus sujui pääosin rauhallisissa tunnelmissa. Fennovoima-Rosatomin henkilöstöä tempaus ei ymmärrettävistä syistä miellyttänyt, mutta ohikulkijoilta mielenilmaus keräsi pääosin positiivista huomiota: jokunen ydinvoiman puoltaja halusi keskustella pidemminkin, mutta asiallisena ja logiikan raameissa pysytellen. Poliisi saapui paikalle reilun kahden tunnin kuluessa. Kiinniottoja ei tapahtunut.

foto_no_exif(1)
Mielenilmaukseen osallistuneiden juttusille tultiin ahkerasti tempauksen jälkeen: hihasta tultiin nykimään niin ruokakaupassa kuin kirjastonkin käytävillä. Erityisen lämmittävänä tuenilmaisuna mainittiin Hyökyaallon protestileirin kahvikassaan lahjoituksen suorittaneen tuntemattoman henkilön reipas kehoitus “Laittakaa ikkunat paskaksi”. Hydrauliletkuista sun muista huolestuneet voivatkin muistaa, etteivät Fennovoima-Rosatomin projektille kriittiset tahot rajaudu Hanhikivenniemen alueelle – on moisen myöntäminen sitten omalle maailmankuvalle miten epämiellyttävää hyvänsä.

Mitä tekemistä Pyhäjoen ydinvoimalahankkeella sitten on ydinaseiden kanssa? Paljonkin. Hankkeen päärahoittaja ja ainoa laitetoimittaja, Venäjän valtiollinen atomienergiayhtiö Rosatom, vastaa myös Venäjän ydinaseista.  Rosatomin korkein päättävä elin on yhdeksänhenkinen valvontaneuvosto, jonka jäsenet nimittää itse presidentti Vladimir Putin. Ukrainan kriisin, Venäjänvastaisten talouspakotteiden sekä läntisen Nato-shakin yhtälössä ydinvoimalan toimittaminen Pyhäjoelle onkin Venäjälle merkittävä juttu – ennenkaikkea poliittisesti. Rosatom hyötyy yhtälöstä myös taloudellisesti: ymmärrettävistä syistä sen urakat maailmalla alkavat olla vähissä.

Rosatomin työntekijöistä liki 40% työskentelee ydinaseiden parissa. Asia ei ole salaisuus tai salaliittoteoria: yhtiö esittelee toimintaansa avoimesti omilla verkkosivuillaan.

Rosatomin siviili- ja sotilaallinen tuotanto menevät paljolti päällekkäin. Sen ydinpolttoainekierron laitokset sijaitsevat yhä pitkälti ulkomaalaisilta suljetuissa kaupungeissa.

Ydinvoima ja ydinaseet ovat teknologisesti ja historiallisesti siamilaiset kaksoset. Ne perustuvat samaan luonnonilmiöön: raskaiden atomiydinten halkeamiseen eli fissioon. Ydinvoimaloissa ja ydinaseissa halkeavat samat aineet: uraani ja plutonium. Lähes kaikki nykyiset ydinvoimalat käyttävät väkevöityä uraania: kun ydinpolttoainetta valmistavien väkevöintilaitosten prosessia jatketaan, saadaan pommikelpoista uraania. Nykyiset ydinvoimalat tuottavat myös plutoniumia, joka muusta korkea-aktiivisesta jätteestä erotettuna on sekin pommikelpoista tavaraa.

Nykyisten ydinasevaltioiden lisäksi 30-40 ydinvoimaa käyttävää maata pystyy halutessaan valmistamaan ydinaseen lyhyessä ajassa.

Vielä 1939 ydinvoiman kehittäminen energianlähteeksi ei houkutellut. Washingtonissa tri Abbotin aurinkokäyttöinen höyrykone herätti suurta huomiota. Yhdysvallat  alkoi rakentaa yli megawatin tehoista tuulivoimalaa suunnitellen niiden sarjatuotantoa. Saksassa Hermann Honnef oli kehittänyt uudentyyppisen tuulivoimalakonstruktion, suunnitellen jopa 125 megawatin tuulivoimaloita. Sota muutti tilanteen: atomipommeja havittelevat maat alkoivat investoida ydinenergian tutkimukseen valtavia summia.

Maassa, jossa keskiverrosta venäläisomistukseen myydystä kesämökkitontista tapaa nousta kokonaisia keskustelupalstoja alleen hautavia poruja on Pyhäjoen ydinmyllyhanke kulkenut taivaltaan hämmästyttävän pienellä porulla.

Mutta kaikkihan me toisaalta tiedämme, että kyseessä on puhtaasti poliittinen projekti.

Se vain ei ole – enää – energiapoliittinen projekti.

Rehn, Fortum ja 60% takinkäännön maailmanennätys

rehnSuomella on oma historiansa suuria teollisuuspoliittisia virheitä, jotka ovat käyneet poliittisesti ja taloudellisesti kalliiksi. Valco on tähänastinen pohjanoteeraus, ja Olkiluoto 3 on valitettavasti samalla tiellä. Merkit viittaavat nyt siihen, että tästä Rosatom-sopasta on kehkeytymässä uusi ja vakava energia- ja teollisuuspoliittinen pohjakosketus. Uuteen venäläiseen ydinvoimaan tehtävä, taloudellisesti epävarma ja poliittisesti rujo investointi tulee myös syrjäyttämään vuosikausiksi tarpeelliset investoinnit uusiutuvaan, vihreään energiaan. Tätä menoa Suomesta uhkaa tulla epäonnistuneiden ydinvoimahankkeiden ulkomuseo, joka samalla putoaa kelkasta vihreän talouden kehittämisen saralla.” (Olli Rehn, 28.9.2014)

Vuoden aikana näkemystään Fennovoiman projektista 180 astetta kääntäneen Rehnin blogitekstiä on käsitelty Fortumin ilmoituksen jäljiltä jo kommenttipuheenvuorossa poikineen. Syystä tai toisesta teksti on ainakin toistaiseksi poistettu Rehnin blogista, mutta onneksemme internet ei koskaan unohda.

Kommentteja Rehnin takinkääntösambasta sekä Suomen ja Venäjän poliittisen johdon saunaseuraleikistä on riittänyt Fortumin ilmoitettua mukaanlähdöstä Fennovoiman tragikomediaksi muuttuneeseen ydinvoimalahankkeeseen. ”En näe tässä mitään kaupallista logiikkaa, vaan ennemmin järkyttävän huonon neuvottelutaidon, joka sitten lopulta huipentuu tällaiseen täysin läpinäkyvään valtion suorittamaan painostusoperaatioon” lausui sijoituspankki Nordnetin osakestrategi ja analyytikko Jukka Oksaharju, tiivistäen monen ajatukset aina politiikan harrastelijoista talousalan ammattilaisiin.

Sillä totta vie: paitsi ministeri Rehn, näyttää myös energiayhtiö Fortum tehneen pienimuotoisen maailmanennätyksen takinkäännön yksilölajissa ja unohtaneen siinä sivussa olevansa voittoa tavoitteleva pörssiyhtiö.

Syksyllä 2014, saksalaisen E.Onin vetäydyttyä Fennovoiman huonoksi bisnekseksi osoittautuneesta ydinvoimalahankkeesta tuli ensimmäistä kertaa sen pelastajaksi valtioenemmistöinen Fortum. Fortumilla oli päätökselle yksinkertainen syy: mukaan lähtemällä se sai, pitkälti Venäjän jättiyhtiö Gazpromin sekä Rosatomin keskinäisen kilpailun ansiosta, lupauksen haluamastaan osuudesta Venäjän vesivoimapotista. Näin ollen Fortumin osallisuus hankkeessa näyttikin tuolloin loogiselta: vaikka etiikan kanssa ei samaa mieltä olisikaan, oli yhtälössä sentään bisnesjärkeä. Sittemmin kokonaisuus on muuttunut. Vesivoiman siirtoa Fortumille ei tapahtunut: ei silloin eikä nyt. Silti Fortum ilmoitti 5. elokuuta, vuorokausi ennen 6.elokuuta Fennovoiman projektille asetettua aikarajaa, lähtevänsä hankkeen pelastajaksi juuri ja juuri sen kokoisella osuudella, että hankkeen ehdoksi asetettu 60% kotimainen omistajuusehto täyttyy. Ilman minkään lajin havaittavaa taloudellista hyötyä.

Elinkeinoministeri Olli Rehn väitti Fortumin muodostaneen päätöksensä itsenäisesti. Ilman painostusta. Tämän tekstin laatijat sen sijaan väittävät Rehnin valehtelevan kirkkain silmin.

Ennen Fortumin mukaantuloa Fennovoima yritti pelastaa hankkeensa venäläisen postilaatikkofirma Migrit Solarna Energijan kautta. Rohkenemme olettaa Fennovoiman tienneen tarkkaan Migritin luonteen. Bulvaanipetostelun yrityksestä huolimatta Rehn katsoo Fennovoiman yhä olevan kelvollinen jatkamaan Rosatomin kanssa nikkaroimaansa voimalahanketta. Rehn ei torunut, ei hutkinut, hyvä jos tutkikaan: sen sijaan hän matkusti Moskovaan keskustelemaan Fennovoiman hankkeesta. Ministerin neuvottelutahto vaikuttaa valikoivalta: kun valtionyhtiö irtisanoo työntekijöitä tai sulkee tehtaita, “ei valtio voi puuttua pörssiyhtiön toimintaan”. Mutta ulkopoliittisesti tärkeään ja taloudellisesti epäonnistuneeseen hankkeeseen niitä voi pakottaa mukaan?

Fortumin ohella Fennovoima
n hankkeeseen lähdöstä ilmoitti 5.elokuuta myös rakennusyhtiö SRV. Kokonaisyhtälön kautta näyttääkin entistä lujemmin siltä, että kaksi valtio-omisteista yhtiötä on konstilla tai toisella pakotettu osallistumaan hankkeeseen. Onhan SRV:llä erityisesti keulahahmo Ilpo Kokkilan kautta pitkä taustahistoria Venäjän kanssa: ja niinpä se nyt turvanneekin suostumuksellaan nykyisiä Venäjän liiketoimiaan. Outokummun ja Fortumin osuus valtionyhtiöinä on toimia lähinnä hankkeen maksumiehinä. Tämä eroaa vain hieman siitä vaihtoehdosta, että hanke olisi 6.elokuuta jälkeen kaadettu Solidiumin tai vastaavan järjestelyn kautta Talvivaaran tapaan yksityisen sijoittarahan sijaan yhteiskunnan maksettavaksi.

Fortumia puolestaan ei tämän yhtälön jälkeen usko itsenäiseksi pörssiyhtiöksi enää kukaan. Itsenäisenä pörssiyhtiönä sen tulisi pyrkiä ainoastaan tuottamaan osakkeenomistajilleen taloudellista lisäarvoa. Siihen se olisi kyennyt saadessaan itselleen havittelemansa enemmistöomistuksen venäläisestä TGC-1-energia- ja vesivoimayhtiöstä, jota Fortum alunperin piti ehtona Fennovoiman hankkeeseen lähtemiselle. Tarkkailla sopii, mitä Fortumille tämän päätöksen myötä tapahtuu keskipitkällä aikavälillä: paljonko vaikkapa ulkomaiset sijoittajat ovat valmiita maksamaan sellaisen yhtiön tuloksesta, jotka käskyn käydessä noudattaakin poliittista eikä taloudellista logiikkaa? Mikäli hanke jatkaa rullaamistaan jää nähtäväksi, millaisiin vaikeuksiin Venäjän rooli sen ajaa: liusuuko se kestämättömiin taloudellisiin tai toiminnallisiin vaikeuksiin yhä kasvavien talouspakotekierrosten tai Venäjän syvenevän talouskriisin myötä?

Spekulaatioita siitä, kuka oikeastaan nykyään on Fennovoiman projektina alkaneen voimalahankkeen puikoissa voidaan esittää. Se voidaan sanoa varmaksi, että energiaomavaraisen tulevaisuuden sijaan se on hyvää vauhtia viemässä Suomea takaisin idänkaupan ja saunasuhmuroinnin 60-luvulle.

Jätämme ilmaan retorisen kysymyksen: mistä löytyisikään nyt se puolueeton ja luotettava taho, joka tutkisi oitis mikä onkaan Rehnin tai hänen edustamansa puolueen Fennovoimayhtälöstä saama poliittinen tai taloudellinen hyöty: vai palataanko aiheeseen vasta, kun kuluva vuosikymmen on yhtä turvallisen kaukainen kuin edellinen YYA-hengen kultakausi?

radikaali ympäristötoimintaverkosto